Hainan

Käytiin jätkäporukalla Hainanissa pakettimatkalla 23.4 - 27.4.2007.Matkan järjestäminen oli jo alusta asti niin suurta tuskaa, kiitos "Kiinalainen osaaminen". Kiinalaisilla oli ylen vaikeeta ymmärtää mitä me matkalta oikeen halusimme. Tarkoitus oli saada viikon rantaloma Sanyalla mutta toisin kävi. Pari päivää ennen matkaa saimme kaikki omat lippalakit ja pienen laukun. Nämä tarjosi matkan järjestäjä. Voi jeesus! Hermot siinä meni kun meitä auttavat kiinalaiset opiskelijat kyselivät että mikä nyt mättää?! No mikäs luulisit, piti olla lomamatka mutta onkin joku bussireissu läpi Hainanin saaren ja käydään läpi jotain "nähtävyykisä".

Enismmäinen päivä lomasta. Lennon piti lähteä 20.40! Mitä ***** sanon vaan. Jos jumaliste lomalle jonnekin lähdetään niin yleensä sitten heti aamusta ois kiva mennä. No me nielimme kiukkumme. Mutta kuinkas kävikään, lento siirtyi ja lähti vasta 21.35. Oujee!
Kun pääsimme koneeseen niin kauhuksemme huomasimme sen olevan täynnä muitakin pakettimatkalaisia. Voi kristus sitä älämölöä ja idioottimaisuuden yhteensulautumaa.

Noh, nieltiin taas kipu ja tuska ja siirsimme ajatuksemme tuelviin rantalöhöilyihin. Lentoi ei kestänyt kuin parisen tuntia ja kun pääsimme koneesta ulos oli kuin seinää päin olis kävellyt. Lämpöä oli noin 35 ja kello oli 23.30. Samantien hitsasi paikat kiinni ja hikeä alkoi puskea joka lävestä. Terminaali oli hyvin suunniteltu jä pääsimme nopeasti ulos. Meitä oli tarkoitus olla vastassa meidän oma matkaopas ja oma pikkubussi. kävelimme kohti vastaaottoaulaa ja minä taisin ekana parkasta sellaisen naurun että koko porukalta putosi leuat maahan. Kun näin mitä yhdessä lapussa luki en voinut olla mitään muuta kuin varma että kyseessä oli meidän opas. Jos joskus olette kuullet legendan että "mun kaveri olis siellä ja siellä ja sit kun siltä kysyttiin henkareita niin sit sitä kutsuttiin sen jälkeen herrä Ajokortiksi". Joopajoo, missä on todisteet vaikka se on tapahtunut useita kertoja. Se mitä me näimme on tässä:

Matkaoppaamme oli katsonut papereistaan ensimmäisen henkilön nimen ja kirjoittanut sen paperille. Ja mikä parasta, kyseinen lappu on tallessa =)

Koko porukka koossa. Vasemmalta: Henkka, Mikko A, Mikko S, Aku, minä, keskellä Timo ja edessä Ande.

Matka sai heti parhaan mahdollisen alun ja mieli virkosi. Kentältä suuntasimme omalla ilmastoidulla pikkubussilla kohti ensimmäistä hotelliamme. Hotelli oli hienoa ja siellä olikin tarkoitus yöpyöä vain ensimmäinen yö. Taisimme jo matkalla hotelliin mainita että meillä on todella kova nälkä mutta eipä asialle mitään tehty. Lähdin yhdessä Mikkojen kanssa metsästämään kaupungilta ruokaa. Ja kuinka ollakaan, päädyimme alta aikayksiön Kiinan parhaimpaan ravintolaan. Mai dan lao, eli McDonald's. Ai ai, ja matka senkun paranee.

Näkymä Timon ja minun huoneesta. What a view! Kiinalaisilla on tilankäyttö hallussa. Viereinen talo kun oli noin 10 senitn päässä.

Toinen lomapäivä, herätys seiskalta ja aamupalalle. Ammupala oli sovittu etukäteen, tosin meiltä ei oltu kysytty mitään. Tarjolla oli yksi kananmuna,jotain taikinapullia ja riisiä vedessä (puuroksi pitäisi kai kutsua, mutta ei täyttänyt vaatimuksia).
Ajoneuvoon nouse ja kohti ensimmäistä "nähtävyyttä". Kytseessä oli joku vanha paikka. En tiedä mikä mutta oli kuulemma jotenkin hienoa, just joo. Oppaamme onneksi huomasi heti että meitä ei pahemmin kiinnosta ja kävelimme paikan läpi aika ripeästi.

Pakollinen kuva paikasta. Ei oikeesti voi ketään kiinnostaa. Kiina on täynnä vastaavanlaisia paikkoja ja kun kerran on yhden nähnyt niin on nähnyt kaikki.

Ajouveuvoon nouse ja kohti seuraavaa paikkaa. Olimme saaneet sellaisen kuvan että seuraava kohteemme olisi koskenlaskua. Yksi kiinalaisista opiskelijoista oli kääntänyt meille matkaohjelman ja olimme jokseenkin perillä että mitä tulevat päivät toisivat tullessaan. Noh, saavuimme joelle. Mitään koskea ei missään näkynyt, ainoastaan sadoittain hawajipaitaisia kiinalaisturisteja. Jippii! Kaikki luultavasti auringonpiston saaneina ositmme itsellemme samanlaiset asuteet kun muillakin. Nyt olimme virallisesti lomalaisia!
Siitä sitten rantaan ja liivit niskassa pienelle lautalle. Homma meni niin, että saimme pientä korvausta vastaan vuokrata muoviputket jolla voisi joesta pumpata vettä ja sitten vesipyssyn lailla ampua toisia lauttalaisia. Joessa oli useita lauttoja joita veneet vetivät perässä ja tarkoitus oli ihan kirjanmellisesti kastaa kaikki. Meiniki kariutui kohdallani jossain kohtaan niinkin paljon että en huomannut että oli jossain vaiheessa aurinkolasit pudonneet jokeen. Ei se mitään, kapuasta saa lisää.

Lautta täynnä turisteja. Eivät tienneet että me olimme tulossa...
Tästä kuvasta otetussa kuvasta saa ehkä jonkunlaisen käsityksen että mikä oli meininki. Saatiin kyllä sellainen sekasorto aikaan joihinkin lauttoihin että oksat pois.
Tämän jälkeen kuivat vaatteet päälle ja kohti seuraavaa kohdetta.
Menimme paikkaan nimeltä Inaugural Ceremony site of Boao Forum for Asia. Paikka sijaitsi merenrannalla ja oli kutakuinkin aika hieno ja uusi paikka. Kuulemani mukaan siellä järjestetään vuosittain joku Aasianmaiden kokous, who knows... Näkymät olivat kyllä mahtavat, myös kuumuus oli aika käsinkosketeltavaa. Onneksi oli kukkapuku päällä niin pääsi pinoinen tuuleväre välillä viilentämään.
Muutama kuva.

Mikko A, mie ja Aku. Akulla kiistattomasti kovin ryijy. Hienot olivat näkymät ulapalle.

Kuten kuvasta hyvin huomaa, aurinko porotti suhteellisen suoraan ylhäältäpäin.

Hetken pyröimisen ja piereskelyn jälkeen oli taas aika jatkaa matkaa. Tarkoitus oli mennä kahvitehtaalle. Odototukset olivat aikastas korkealla kun on halunut aina tietää miten kahvia kerätään jne. Yllätys, yllätys, tehdas oli pelkää kulissia. Ainoa "tehdastyötä" jota näki oli muutama täti jotka pakkailivat pleksilasin takana pieniä kahvipusseja isompii pusseihin. Koko homma oli siis pelkkää kauppaa. Pääsimme maistelemaan erilaisia kahveja ja muistiinpainuvin oli kyllä kookoskahvi. Peruskahvi jossa mukava kookosmainen jälkipotku. Eipä juuri paikka muuten kiinnostanut, joten pakuun odottamaan lähtöä.

"Kahvitehtaasta" jatkoimme puutarhakierrokselle. Pusikoita oltiin jo nähty Wuhanissa niin eipä juuri tämäkään kierros kiinnostanut. Palmuja oli varmasti 20 erilaista ja kaikennäköisiä pusikoita, uuuu, jännää...

Kuka tiesi että ananaa kasvaa pusikossa?

Myrkyllinen puu. Puun mesi anta oivan myrkyn nuoliin joita voi sitten ammuskella naapurimettän asukkaiden niskaan.

Kyllä kiinalaisilla on sitten hyvä maku, perkuleh!

Viiadkosta jatkoimme hotelille, viimeinkin. Hotelli vaikutti ihan kivalta ja viihtyisältä. Tärkeintä lähinnä oli, että pihalla oli uima-allas. Altaseen plums ja sassiin. Illalla oli sitten kiva päästä pötköttään kunnon sänkyyn. Vessassa oli vastassa pieni yllätys. Istuin alas, laitoin oven kiinni niin meinas tulla pökäle samantien ku näin sen...
Markka sille joka tietää mikä toi oikeen on. Kuollut se oli onneks. Kooltaan noin 13 cm.

...ai hitto kun ei millään jaksais kirjotella... Jos vaikka laitan vaan kuvia ja kommentoin niitä...

Yritän kerätä matkan kiinnostavimmat ja kuvaavimmat otokset.
Joku lava rannalla. Liitty ilmeisesti tuleviin oplympialaisiin. Kait ne jonkun shown tossa kuvaa

Vierailu buddhapuistossa. Kiina oli panostanut puistoon noin 600 miljoonalla eurolla ja olihan se hieno paikka. Patsas takana on 108 mteriä korkea. Upeaa...

Samasta puistosta. Munkki rukoili koko sen ajan kun kiersimme puistoa, eli noin puolitoista tuntia. Naama kohti suurta patsasta, polvilleen ja takaisin ylös, uudestaan ja uudestaan. Ei ollut kuulemma syönyt yhtään hilloa ammulla....

Käytiin biitsillä. Rantaloman ainoa rantapäivä. Rikoin yhden vesijetin, eli Pate 1 - vesijetti 0. Kiersimme saaren noilla vehkeillä ja voin kertoa että menivät aikastas lujaa. Kovassa aallokossa paikat oliva kovalla koetuksella, munamankeli etten sanoisi.

Ihanat miehet rannalla

Oltiin perhostarhassa käymässä. Isoja on ötökät. Kuvassa heinäsirkka. Ei ihme jos puhutaan sirkkaparveista jotka tuhoavat hetkessä suuria peltoja.

Perhonen, ellei joku huomannut.

Sköggelbögge. Onneksi on lasi välissä vaikka se onkin kuollut.


Hainanin saaren eteläpäässä otettu kuva. Jotkut viihtyy paksummissakin vaatteissa.

Sama ranta. Kiinalaisilla oli joskus sellainen uskomus että tämä paikka oli maailman ääri. Eli, tästä edespäin ei ollut enää maata missään. Sinäänsä typerää koska kun katsoi merellepäin siellä kyllä näkyi paljonkin saaria. Kiinalaiset... Kivessä lukee jotain asiaan liittyvää.

Cath a fish. Kyseisessä paikassa myytiin sitten ihan kaikkea, meritähdistä lähtien.

Kylässä tuli paha olo.
Kaksi aivopestyä muksua. Piti maksaa että sai ottaa kuvan. Vasemmanpuoleinen vaikutti olevan jossain aineissa, ehkä.



Herkkukala. Tollasta oli tarjolla aina kun syötiin koska ruuat oli tilattu etukäteen matkatoimiston puolesta. Ei ole varmaan yllätys että mäkkäri maistui.
Kiinalainen rakennusmaa.
Ja sitten oli taas paha olo. Taisin podeta ehkä elämäni pahimman krapulan tuona päivänä. Tosin, maisemissa ei ollut valittamista =)